Tänään, hieman sumuisehkona maanantai aamuna, 19.11. 2018 oli Johtamisen perusteiden- kurssin viimeinen luentokerta. Teemanamme tällä kolmetuntisella aamuluennolla toimi Konfliktien johtaminen ja tällä kertaa siitä kertoo oma yliopistolehtorimme Esa Hiltunen eikä luennolla varsinaista ulkopuolista vierailijaa löydy. Alkudiasta löytyy myös ajatus “conflict is a spice of life” ja mielestäni tämä oli myös todella hyvä noston aiheeseen.
Hiltunen kertoo, että itse on hyvin konfliktien vastainen ihminen ja kuvailee itseään sovittelija persoonaksi enemmin kuin konfliktien esiintuojaksi ja juuri tämä on myös hänen mukaan ihmisten vaistomainen ilmiö. Katsoimme myös videon aiheesta, jonka mukaan voi olla myös hyvä asia olla eri mieltä ja haastaa vastapuolta. Esimerkkinä toimi tutkija Alice, joka tutki lasten syöpäkuolemia. Hänen partnerinsa George näki tehtävänään muodostaa konflikteja Alicen teorioiden ympärille, ei vain todistakseen hänet vääräksi, vaan enemminkin parantamaan Alicen tutkimusta ja sen tuloksia muodostamaan “kovempaa dataa” aiheesta. Silloin myös se sai Alicen miettimään ja parantamaan tuloksiaan. Videolla Margaret Heffernan myös tuo esille sen, että kuinka asiaa pitöisi hyödyntää myös isoissa organisaatioissa, vaikkei yhdessä miettiminen ei sinäänsä ole koonsa mukaan aina mahdollista.
Emme saisi olla pelätä ristiriitoja, mutta nähdä ne tilaisuutena olla parempia ja antaa mahdollisuuden parantaa. Keskustelu ja argumentaatio antavat ihmisten olla myös luovempia. Ihmisten ei siten siis pitäisi pelätä ristiriitoja. Esimerkiksi tohtoriopinnoissa sinun on debatoitava tai kyseenalaistettava tutkimuksia tai vaihtoehtoisesti isoja keskusteluja/puheenaiheita. Konfliktitilanteissa riitele rakentavasti ja ajatuksella niin se myös parantaa usein lopputulosta eikä todellakaan ole se maailman huonoin asia. Margaret myös lopuksi päätti videon ajatukseen, että “truth will set us free” eli vapaasti suomennettuna totuus vapauttaa meidät.
Toisen opiskelijan hieno kommentti videosta “--pitää olla älykkyyttä ja rohkeutta haastaa sitä vaistomaista ilmiötä. Toisen pitää myös osata ottaa asia vastaan ja olla sellanen persoona ettei otakritiikkiä automaattisesti itseensä ja ota fuduja samantien.”
Teimme myös case-esimerkin henkilöstä, joka palaa taksiin organisaatioon josta oli kerran aiemmin jo lähtenyt muualle työskentelemään ja alkaa provosoimaan sinua, joka olit häntä paikkaan esimiehenä jo suositellut. Sitä myös kanssa opiskelija kommentoi hyvin sanoin. “Itse ainakin nostaisin kissan pöydälle ja kysyisin, että mikä on vikana. Aluksi ajattelin että kuulostaisi aivan työpaikkakiusaamiselta, mutta toisaalta toinen osapuoli voisi ajatella sen myös tälläisena sparraamisena omaksi parhaakseni”, kanssa opiskelija kommentoi.
Tietojohtamisen aiheesta jatkoimme pikkuisen tauomme jälkeen. Hiltunen itse kertoi opettaneensa tietojohtamista jo kuuden vuoden ajan ja tietojohtaminen siis pyrkii hakkimaan, luomaan, jakamaan ja tallentaa tietoa. Se on siis tapahtuma, jossa jo olemassa olevia ja tulevaisuuden tarpeita varten johdetaan tietoa. Haastavuudeksi koetaan juuri se tekijä, että suuri osa tiedosta on hiljaista ja vuosien aikana karttunutta osaamista, eikä siitä ehkä aina osata kertoa, jos siitä ei erikseen kysellä, sillä se tuntuu niin luontevalta itsestäänselvyytenä jollekkin. Tätä voisi muun muassa rinnastaa uudessa työssä aloittavan henkilön kouluttajaan, joka usein on ollut työpaikassa jo niin kauan, ettei osaa ehkä kaikkea opettaa sillä se on niin ominainen ominaisuus hänelle eikä osaa ehkä ilmaista kaikkea sillä tietoa on niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti