Johtaminen on abstrakti ja muuttuva ilmiö, minkä takia johtamisteorioita löytyy monia. Tieto ei syrjäytä vanhaa kuten joillain tieteenaloilla, vaan uutta rakennetaan vanhan päälle. Johtaminen on vahvasti sidonnainen aikaan, paikkaan, kulttuuriin ja henkilöön.
Johtamisteorioiden alkujuuret sijoittuvat teolliseen vallankumoukseen joka toimi alkusysäyksenä modernien organisaatioiden ja organisaatioteorioiden kehittymiselle. Teollisen vallankumouksen aikakaudella moderni johtaminen oli alkutekijöissään ja työntekijöiden työolosuhteisiin ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Tämän seurauksena syntyi esimerkiksi machine smashing-ilmiö, jossa tyytymättömät työntekijät tuhosivat tuotantokoneita.
1800-luvulla osuuskuntatoiminta alkoi kehittyä, ja esimerkiksi Ranskassa syntyi Philippe Buchezin suunnittelemia työosuuskuntia, joissa työläiset omistivat itse tehtaansa. Johtaminen otettiin tutkimuksen kohteeksi 1800-luvulla ja tällöin syntyivät klassiset johtamisteoriat, jotka perustuivat siihen, että johtaminen on persoonatonta. Työntekijät nähtiin kontrolloitavana massana eikä heidän tunteita tai persoonaa otettu huomioon.
Ihmissuhdekoulukunta syntyi 1900-luvulla Elton Hawthornen tehtailla. Luennolla kerrottiin Hawthornen tutkimuksesta, jossa tehtaan työntekijät jaettiin kahteen ryhmään, ja toisen ryhmän työskentelyvalaistusta parannettiin ja toisen huononnettiin. Kuitenkin molempien ryhmien työteho nousi, koska jakaminen synnytti ryhmäkoheesiota, ja työntekijöihin alettiin kiinnittää huomiota. Hawthornen kokeiden perusteella tutkimuksessa alettiin ottaa huomioon myös tuotannon sosiaalinen ja psykologinen puoli.
Nykyään johtamisen tutkimus on siirtynyt objektiivisten seikkojen tutkimuksesta enemmänkin subjektiivisiin asioihin kuten kulttuurin tutkimiseen. Klassisten johtamisteorioiden johtajakeskeisyydestä on siirrytty tutkimaan koko organisaation toimintaa, ja kielelle ja mielikuville on annettu suurempi merkitys organisaatiokäyttäytymisen selittämisessä.
Videoluento oli mielenkiintoinen, mutta välillä oli vähän hankalaa hahmottaa mistä teoriasta ja aikakaudesta kulloinkin puhuttiin ja mitkä asiat liittyivät toisiinsa, joten lueskelin hieman aiheesta jälkeenpäin kurssikirjasta ja netistä. On mielenkiintoista, miten johtamisteorioiden kehitys on yhteydessä psykologian kehitykseen. Klassisissa johtajuusteorioissa näkyy yhtäläisyyksiä samoihin aikoihin psykologiassa keskeisenä lähestymistapana olleeseen behaviorismiin, jossa keskityttiin ihmisten tutkimiseen objektiivisesti tunteita ja mielensisäisiä asioita huomioimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti