29.10.2018
Tänään aiheenamme oli viestinnän johtaminen ja siitä meille luennoi tänä kauniina maanantaiaamuna Kauppatieteiden laitoksen yliopistolehtori Helena Kantanen. Hän on työskennellyt viestintätyötä julkisen sektorin organisaatioissa tiedotussihteerin, tiedottajan rooleissa ja väitellyt uraansa eteenpäin vuonna 2007.
Viestintä on Kantasen mukaan ajatusten, tunteiden, viestien, tarinoiden ja tiedon vaihtamista eri kanavien välille. ”Liima eri organisaatioiden välillä” sillä se ajaa niin suurta osaa kommunikoinnin kautta ymmärrystä toisiimme. Kehonkieli on viestinnässä myös suuressa osassa ja sanat jäävät kehonkielen ristiriitaisuudessa vallan alle, vaikka viestintää sanojen kautta ei saa millään tasolla unohtaa.
Kantanen painottaa viestintää kokonaisvaltaisesti ja ilman sitä ei organisaatio pystyisi toimimaan optimaalisimmalla toiminnan tasolla. Kommunikaatio on siten yksi organisaation kulmakivistä, jolloin se voi joko tuhota tai tuoda sen uudelle seuraavalle tasolle. Hänen mielestään on myös hyvin valitettavaa, että vieläkin on niitä yrityksiä, joissa kommunikaatioita ei arvosteta ja paranneta oikealla tasolla.
Viestinnässä on myös muutamia eri teorioita, joita pitää soveltaa eri organisaatioiden tarpeita varten, oli kyseessä iso osakeyhtiö tai urheiluseura. Viestintää säätelee Suomessa myös muutama yleinen laki, kuten julkisuus- ja sananvapauslait, sekä valtioneuvoston viestintäsuositus. Viestinnän tasot myös kertovat tai rajoittavat viestinnän kanavia. Niitä on suoraan tai välillisesti, dyadicista eli kahdenvälistä viestintää tai joukkoviestintää ja kaikkea siltä väliltä. Sosiaalisen median kanavat eli tuttavallisemmin somekanavat sijoittuvat näissä kategorioissa jokaiseen riippuen onko kyseessä muun muassa tiimipalaveri vai yrityksen instagram-tili.
Ryhmäviestinnän ja ryhmäajattelun vaarana on ”groupthink” efekti, jolloin kukin ryhmän jäsenenä ryhmäpaineen alla saattaa sortua tekemään huonoihin ja epärationaalisiin päätöksiin. Illuusioiksi syntyy tämä itsesensuuri, jolloin saatetaan sensuroida omat ajatukset ja luoda ne ryhmän ajatusten näköiseksi vaikkei sitä mieltä haluisikaan olla. Tämä saattaa johtaa myös radikaalisempiin päätöksiin, joita näkyy paljon Suomen ulkopuolella olevilla konfliktialueilla tai Suomen sisällä esimerkiksi yläkouluissa.
Joukkoviestintään Kantanen ottaa kantaa tavoin, että se on heterogeenisen yleisön tuottavaa nopeiden kanavien kautta tuotettua sisältöä. Samalla muistuttaen huomioimaan median pelisääntöjä antaen siten olevan median vapaasti ottaen kantaa oman näkökulmansa mukaan ja toimien journalismien etiikoiden mukaan. Uudehko Yhdysvaltojen presidentti Trump on hyvä esimerkki siitä, että hän yrittää rajoittaa median sisältöä itsessään eikä anna toiminnallaan medialle vapaata valtaa. Tämä viestinnän rajoitus luo omia illuusioitaan pienempiin amerikkalaisiin kaupunkeihin, joiden tieto siten rajoittuu vain siihen mitä Trump haluaa heidän tietävän.
Uutiskriteereitä ovat; ajankohtaisuus, kiinnostavuus, läheisyys, vaikuttavuus ja epätavallisuus. Miksi uutiset ovat aina negatiivisia? Sillä perusuutisen ominaisuus on negatiivinen kuten onnettomuus. Se on myös aika- ja paikkasidonnainen, jolloin tämä usein jää paremmin mieleen eikä jää kellumaan paikattomana ilmaan irralleen kuin positiivisemmat ja iloiset uutiset, jotka eivät yleensä ole aika- ja paikkasidonnaisia. Negatiiviset uutiset nostattaa tunteita eri tavalla ja saattavat jättää suurenkin muistijäljen, johon henkilöi automaattisesti assosisoi edellä mainitun tapahtuman.
Työyhteisöviestintä tärkeinä itse ymmärsin katsoa kahvihuoneviestinnän. Siellä jokainen ja kaikki ympärillä olevakin viestii joka suuntaan ja vuorovaikutus siten tuo ihmiset yhteen. Tekemisen meininki siten välittyy myös ilon kautta muille sidosryhmille korreloituen positiivisesti yrityksen muuhunkin viestintään. Viestintä ei siis ole pelkkää johtotason puhetta alemmille työntekijäryhmille tai viestintäosaston puhetta organisaatiosta, vaan paljon moniuloitteisempaa kokonaisuutta, joka kattaa kaiken ja kaikki viestintätavat.
Teimme myös kuvaharjoitusta, jossa kuvana toimi synkähkö kokoushuone, minkä keskellä mustien nahkatuolien ympäröivä kovapuinen tumma mahonkipöytä. Katto oli kiiltävää tummaa lasimateriaalia, josta löytyi spottivaloja tuoden valoa tummaan mahonkipöydän pintaan. Kysymyksenä tehtävässä toimi, että mitä voit lukea kyseessä olevasta kuvasta. Tarkoituksena harjoituksena oli tajuta, että myös miljöö toimii viestinnän keinona sisäisille ja ulkoisille ryhmille. sisäisinä ryhminä siis organisaation työntekijät ja ulkoisina erilaiset stakeholder ryhmät eli henkilöt, joilla on jokin panos organisaation toiminnassa muun muassa osakeyhtiön omistajat, yhteistyökumppanit tai mahdolliset asiakkaat.
Helena Kantasen puheenvuoron jälkeen vaihdoimme normaalin luennon pariin. Yliopistolehtori Hiltusen puheenvuoro oli hyvin mielenkiintoinen ja monipuolinen hän käsitteli teemana tietenkin viestintää. Opettajamme kertoi omia kokemuksia siitä, kun viestintään olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomioita ja kuinka viestintä on myös vastaanottajan kulttuuristaan riippuvainen. Lyhyt ja ytimekäs viesti siis voi olla myös hyvin karu ja saattaa myös vahingossakin herättää vääränlaisia tuntemuksia vastaanottajasta riippuen, sillä kirjoitettu viestintä saattaa olla hyvinkin moniäänistä. Tämä jäi itselle vahvasti omaan mieleen, sillä itsellä on ollut samanlaisia kokemuksia kommunikaation väärinymmärryksistä, vaikkei todellakaan se ollut aikeina todellakaan.
Tämän jälkeen käsittelimme vallan suhdetta viestintään ja miten se vaikuttaa jo olemassa olevaan sanattomaan viestintään organisaation sisällä ja ulkopuolella horisontaalisesti ja vertikaalisesti. Opin, että vallanlähteitä on monilla eri tasoilla ja siten sitä helposti väärinkäytetään sekä johto- että työntekijätasolla. Mielenkiintoista vuoropuhelua käytiin tunnilla myös totaali-instituutioista ja käytännön esimerkkejä tällaisesta toiminnasta. Tunti lopeteltiin hyvin mielenkiintoisen vuoropuhelun ja opettavaisen videon saattelemana, jonka jälkeen menimme syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti